Ei yskälle loppua näy...

Moikka

Teksti sisältää sitten valitusta, positiivisempaa sitten noin puolesta välistä, joten kandee hypätä sinne, jos ei halua lukea valitusvirttä :D.

Eilen taisi täyttää tää flunssa kuukauden. Lääkekuuri on syöty, mutta yskä ei vaan lopu. Viikon oli öisin rauhallisempi, mutta sitten vaan paheni ja nyt yskin sitten öin ja päivin. Unet on ollu tosi huonoja koko viikon. Yks oppilas totes jo maanantaina, että näytän väsyneeltä, eikä tilanne ole siitä parantunut, kuten kuvasta näkyy

Rouva silmäpussi

Perjantaina laitoin lääkärille sähköpostia ja pyysin soittoaikaa ja yskänlääkettä. Jos sit jostain reseptilääkkeestä olis apua, kun ei Codetabs ainakaan auta. Määräsi sitten jotain 20e maksavia kapseleita ja ajattelin, että nyt sais sit nukkua, mutta ei. Aamuyöllä viimeistään herään yskimään. Maanataiksi sain soittoajan, katsotaan mitä se lääkäri tuumaa. Tyttö jo tänään mietti, että tarttuuko tää heille. Mä sanoin, että olis varmaan jo tarttunut, kun kuukauden kestänyt. Tyttö oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että onko se jotain vakavaa. Tuskin tämä onneks mitään vakavaa on, sairaan raivostuttavaa vaan.

Alkaa kyllä olla mieli aika matalalla, kun ei pääse treenaamaan ja eikä saa nukuttua. Ilmat olis ollu niin parhaita juoksuun ja olis kiva päästä Elixiaankin, mutta ei toivoakaan. 

No, se siitä valitusvirrestä.

Ens viikolla on onneksi tiedossa kivoja juttuja, koska perjantaina menen vihdoin kampaajalle ja illalla sitten Robinin keikalle :). Mammat lähtee joraamaan. Se on k-18 keikka, joten ei siellä onneksi ihan lasten seassa olla fanittamassa :D. 

Viikonloppu on mennyt aika pitkälti kotosalla. Tarkotus oli lähteä kyläilemään ja tänään Kummit Stars- konserttiin, mutta en mä jaksa mihkään lähteä. Koitan keräillä voimia ens viikkoon. Eilen katsottiin myös kotoa käsin Sellon 10-vuotis ilotulitusta.

Semmosta tänne. Ei ole tää lokakuu nyt ollut mun ystävä, mutta toivotaan, että marraskuu olis parempi. Iloa lokakuun vikaan viikkoon :)

Tanja

Lomalla

Moikka

Meillä alkoi keskiviikkona syysloma. Sen aloitinkin sitten käymällä työterveyslääkärillä (helppoa lomalla, kun ei tartte miettiä miten ehtii töihin :) ). Lääkäri kyseli vaikka ja mitä, tutki ja mietti. Jossain välissä totesi ettei tästä kyllä nyt hirveesti käteen jäänyt sellaista mikä selittäisi mun tilanteen. Viimeisenä sitten katsoi vielä ontelot ja löysikin sieltä poskiontelon tulehduksen. No niin, edes joku vika löytyi naisesta (siis  tän 3 viikkoa täyttäneen flunssan lisäksi). Epäili, että on saattanut olla siellä pidempäänkin, mikä selittäisi väsymyksen jne. Ab-kuuri ja jos ei auta, niin sitten lähete korvalääkärille.

Olihan mulla keväällä flunssa toisensa perään, että kai esim siitä kesäkuun flunssasta olis voinut jälkitaudiksi kytemään toi poskiontelon tulehdus? En tiedä. Tai sitten se on tän nykyisen flunssan tekosia.

Treenit jäihin kuurin ajaksi ja sitten saa varovasti alotella taas. Toivoisin, että tää nyt olis sit ratkasu näihin ongelmiin ja pääsisin taas elämään normaalisti.

Alkaa nimittäin todellakin tuntua omassa olossa, kun en ole ottanut omaa aikaa niiden treenien tilallekaan. Pinna kiristyy väkisinkin. Mä olen niin läsnä 24/7 kaikille muille, töissä ja kotona, että kaipaan hetkiä, jolloin voin olla vaan ihan itelleni läsnä. Tehdä mitä haluan ja mistä mä tykkään. Ehkä itsekästä, mutta todellakin tarpeellista. On ihanaa olla äiti, vaimo ja ope, mutta jotta mä jaksan olla niissä hyvä, mun täytyy olla välillä vaan mä. :) En mä tarvitse mitään pitkiä aikoja, Usein se riittää, kun pääsee treenaamaan ja välillä sitten vaikka keikalle tms, mutta sitten kun ne pienet hetket jää pois, niin parin viikon päästä se kyllä näkyy!

Tänään mä pääsen onneksi Haloo Helsingin Hartwall-areenan keikalle ja sitä ennen siskon kanssa syömään. <3

Ihmeitä tapahtuu ja ostin keltaisen paidan :)

Onkos muita tulossa tänään tai huomenna keikalle?

Eipä tässä kai muuta, palaillaan ja viikonloppuja :)

Tanja

Yskittyjä öitä ja loman odotusta

Moi

Tänään olis ollut hieno päivä juosta. Mutta enpä olis startannut, vaikka kroppa olis ollutkin mun kanssa yhteistyössä, koska tää viikko on mennyt yskiessä. Ehkä siis parempi näin, että tein sen päätöksen ajoissa ja itse, enkä sitten ison työn jälkeen olis joutunut flunssan takia kuitenkin jäämään kotiin.
Kyllä se on vaan pakko uskoa siis, ettei mun ole tänä vuonna tarkoitus maraa juosta. Mutta on kyllä ollut vähän haikeat fiilikset, kun kuitenkin niin pitkään tää päivä oli se mun päätavoite.

Verikokeiden tulokset sain maanantaina. Niissä on kaikki ok, joten terkka pisti vielä lekuriin, jonne menen ens viikolla. Jospa sillä on jotain ajatuksia sitten?

Sen verran kova yskä on tosiaan ollut, etten ole edes sauvakävelylle lähtenyt tällä viikolla. Sais kyllä alkaa helpottaa pikkuhiljaa tää flunssa.

Ens viikolla onkin vaan 2 työpäivää ja sitten alkaa syysloma. Voi kyllä olla, että tarttee siitä osa käyttää kokeiden korjaamiseen, mutta lomaa se on silti, ei tartte nousta aikasin tai lähteä kiireellä mihinkään. Kiireettömyys on parasta <3. Tänäänkin nukuin melkein kymppiin (tai no torkuin) ja sitten vaan kaikessa rauhassa join kahvit ja tein viikolla rästiin jääneitä kotihommia yövaatteissa :).

Mutta kyllä mulla on ikävä juoksemaan ja ylipäätään treenaamaan. Alkuviikolla ei taida uskaltaa vielä edes kokeilla ja katotaan mitä se lekuri sanoo. Mutta kyllä saa taas varovasti alotella uudestaam sitten. Ärsyttää kun herkutkin maistuu vielä normaaliakin enemmän. Onneks sentään housut mahtuu jalkaan :D.

Eilen muuten varattiin liput Robinin keikalle ;). Siis sinne k-18. Mammat lähtee joraa :D

Eipä mulla kai muuta.

T

Syyskuun treenit ja juoksutonta elämää

Moikka

Vuosi sitten olin jo ihan täpinöissäni ekasta marasta. Olin elämäni kunnossa ja muutenkin loistava fiilis. Nyt on sitten toisin. En ole juossut yli kahteen viikkoon ollenkaan ja flunssakin tuli viime viikolla ihan kuin varmistaakseen, että tulee oikeasti levättyä, koska kyllähän noi aurinkoiset ilmat kieltämättä olis ihana viettää juosten.

Syyskuun treeneissä ei ole juuri kerrottavaa:
4 juoksulenkkiä ja muutama sauvakävely ja vähän muuten kävelyä.

Tällä viikolla kävin labrassa. Miten loistavaa, että sinne voi varata ajan eikä tarvitse mennä jonottamaan ties miten pitkäksi aikaa! Sitä ennen piti paastota se 12h, joka meni ihmeen helposti, eikä edes aamulla ollut heti nälkä, mikä on kyllä aika outoa. Ens viikolla luulisi tuloksia tulevan ja ehkä jotain selvyyttä tähän tilanteeseen.

Juoksun sijaan olen sitten sauvakävellyt ja pitänyt kuitenkin jollain tavalla treenirytmiä yllä. Ihan jo flunssan takia kovemmat treenit on jääneet pois, enkä ole siis lähtenyt kokeilemaan, josko se treeni kuitenkin kulkisi, mutta huomaa kyllä, että reisissä tuntuu se sauvakävelykin ja rappuset tuntuu edelleen kyllä enemmän kuin pitäisi. Ja nyt olen sitten voinut treenata myös sellaisten ystävien kanssa, jotka ei juokse :)

Höllääminen treeneissä on kyllä toisaalta tehnyt hyvää, vaikka mä kaipaankin kunnon hikitreeniä. Toisaalta nyt kun ei ole mitään tavoitteita, niin ei ole paineita siitä mimmosen treenin tekee, vaan ollaan sitten menty fiiliksen mukaan sopivan pituinen sauvakävelylenkki, yleensä noin tunnin.

Huomasin, että Satsillä on ens lauantaina, eli maratonpäivänä Xycling-maraton. Tekisi mieli mennä lohdutukseksi sinne, ja varasinkin eilen paikan (joskin olen vasta 3. varasijalla), mutta katsotaan nyt sitten onko flunssa siihen mennessä ohi ja mitä ne labrat sanoo, että menenkö.

Täytyy kyllä sanoa, että tää vuosi ei ole mennyt ihan putkeen juoksun suhteen. Viime vuonna tähän aikaan olin juossut melkein 900 kilsaa, nyt ei ole edes 700 kilsaa kasassa ja treenituntejakin turhan vähän. Toki on se elämäkin erilaista. Silloin en ollut joka päivä töissä ja gradun teko antoi tilaa myös treenille päivisin. Sitten vielä alkuvuoden jalkavaiva, joka esti juoksun ja muut flunssat, mitä tässä on ollut. No, olen nyt sentään kuitenkin liikkunut, vaikka tiedän, etten tule viime vuoden kilsoihin pääsemään millään. No, onneksi lähes jokapäivä saan sen 10000 askelta jo työpäivän aikana, tai viimeistään kotimatkalla, kasaan ja koko päivä yleensä on 20 000 molemmin puolin, niin ei ole ihan pelkkää istumista päivät kuitenkaan. Vaikka ei toi tietty sitä hikitreeniä korvaa, mutta parempi ku ei mitään :)

Ja vaikka tää teksti tuntuu tällä hetkellä aika negatiiviselta, niin täytyy kyllä sanoa, että vaikka nyt on treenien suhteen aika kökköä, niin moni muu asia on hyvin. Mulla on ihana perhe ja moni asia jotka oli haasteellisia viime vuonna, on nyt helpottanut tosi paljon, mulla on tosi kiva työ ja ihan parhaat duunikaverit, ihania ystäviä, paljon kivoja keikkoja tulossa. Kai se on sitten se elämän tasapaino, että jonkun täytyy olla huonosti, jotta muut asiat olis hyvin ja niitä osais arvostaa :D.

Kivaa lokakuuta, tää vuosi on kyllä mennyt niin nopeasti taas!

Tanja